Uusin Tähdet ja avaruus 1/2015

Aloittaja Riqis, 23.01.2015, 17:18:07

« edellinen - seuraava »

Riqis

Hei vaan,

Ainakin suurelle osalle lienee Tähdet ja avaruus saapunut tänään postiluukkuihin (ja lopuille tullee lähinnä maanantaina). Kommentteja?

Parh. terv.
Marko
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

MattiH

Noin äkkiseltään mieleenpainuneet jutut olivat mahdollinen elämä Marsissa ja emdrive.
Yleisesti ottaen uuden T&A:n haltuunotossa menee helposti viikko :)

Sivun 66 hieno tulipallokuva mietitytti. Ilmeisesti jalusta on tärähtänyt valotuksen alussa, kun tähdenlennon alkupää on serpentiinillä?

Riqis

Lainaus käyttäjältä: MattiH - 23.01.2015, 20:30:34
Noin äkkiseltään mieleenpainuneet jutut olivat mahdollinen elämä Marsissa ja emdrive.
Yleisesti ottaen uuden T&A:n haltuunotossa menee helposti viikko :)

Hauska kuulla.

Lainaus käyttäjältä: MattiH - 23.01.2015, 20:30:34
Sivun 66 hieno tulipallokuva mietitytti. Ilmeisesti jalusta on tärähtänyt valotuksen alussa, kun tähdenlennon alkupää on serpentiinillä?

Kuvaajan (jolta voi tuota halutessaan kysyä) tavoittaa Taivaanvahdissa, jossa tämän havainnon viestiketju on täällä: www.taivaanvahti.fi/observations/show/31855
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

MarttiM

Marsista kertova juttu oli minusta mielenkiintoisin. Jos esimerkiksi punaiselta planeetalta löytyisi merkkejä muinaisesta - puhumattakaan nykyisestä - elämästä, olisi kyseessä kaikkien aikojen uutinen. Se viittaisi vahvasti maan ulkopuolisen elämän yleisyyteen.
Akromaattiset refraktorit 101 mm f/16 ja 80 mm f/15

T. Öhman

Kyllähän tuo taas oli kerrassaan erinomainen numero! Yleensä vähintään puolet lehdestä tulee hotkaistua jo ilmestymispäivänä, niin nytkin. Ylivoimaisehko ykkönen jutuista oli tarina Kuusta Bill Hartmannin kommentein höystettynä. Mars-juttu oli myös oikein asiallinen kooste viime aikain uutisista. Ja valosaastejuttu oli vallan mainio, eikä Hawking-puffissakaan ollut moitittavaa. Tahtoo vain näin geologina aina silloin tällöin kevyesti hämmentää, kuinka T+A:ssa kivet aina tuppaavat kristallisoitumaan, kun muualla suomessa ja Suomessa ne vain tylsästi kiteytyvät. No, minä nyt aina sekaannun välimerkkiin kun se vaan suinkin on mahdollista, vaikka en kyllä sanonut mitään siitä, että Jack Schmittin sukunimi oli kirjoitettu väärin, samoin kuin Meteoritics & Planetary Sciencen nimi. Oho, lipsahti... :-) Mutta korkea taso pysyy yllä numerosta ja vuodesta toiseen, mikä aina jaksaa äimistyttää.

Teemu

Riqis

Lainaus käyttäjältä: T. Öhman - 23.01.2015, 23:26:13
Kyllähän tuo taas oli kerrassaan erinomainen numero! Yleensä vähintään puolet lehdestä tulee hotkaistua jo ilmestymispäivänä, niin nytkin. Ylivoimaisehko ykkönen jutuista oli tarina Kuusta Bill Hartmannin kommentein höystettynä. Mars-juttu oli myös oikein asiallinen kooste viime aikain uutisista. Ja valosaastejuttu oli vallan mainio, eikä Hawking-puffissakaan ollut moitittavaa.

Kiva kuulla Teemu.

Lainaus käyttäjältä: T. Öhman - 23.01.2015, 23:26:13
kivet aina tuppaavat kristallisoitumaan, kun muualla suomessa ja Suomessa ne vain tylsästi kiteytyvät.
Jotenkin epäilisin, että käännösvapaavalinnaisuus on jatkossa vähenemään päin ja kiteytyminen suosiossa.

Lainaus käyttäjältä: T. Öhman - 23.01.2015, 23:26:13
Mutta korkea taso pysyy yllä numerosta ja vuodesta toiseen, mikä aina jaksaa äimistyttää.

Erityisen hauska kuulla. Toivottavasti meillä on tulevaisuudessakin varaa ylläpitää sitä.
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

Saloja

Huomasin omassa jutussani sivulla 63, että kuvitettussa Orion-kuvassa lukee "Kuva Kuvaaja" :azn:


/Jaakko

Riqis

Lainaus käyttäjältä: Saloja - 24.01.2015, 10:50:07
Huomasin omassa jutussani sivulla 63, että kuvitettussa Orion-kuvassa lukee "Kuva Kuvaaja" :azn:

Kiitos Jaakko. Tästä olisi ollut kyllä hyödyllistä kuulla silloin, kun tarkistit taitto-pdf:n, jonka lähetimme (juuri tällaisten seikkojen takia jokainen kirjoittaja ja jopa kaikki kuvagalleriaan kuvien lähettäjätkin saavat tarkistusversion). Mutta täytyy skarpata näiden huolellisuusasioiden kanssa toimituksen päässä, joka on vastuussa tästä kuvituksesta ja kokonaisuudesta.

Tuo pääkuva jouduttiin vaihtamaan lehden loppusuoralla, kuten tiedät, ja sen eteen tehtiin paljon työtä, jotta lopputulos olisi parempi (kaikki kohteet kuva-alalla ja mahdollisuus saada jousimieshahmo mahtumaan). Kuvaaja ja Orion-hahmon tekijä oli  Ismo Luukkonen, joka ilahduttavasti tekee lehdestä toiseen näitä oikeiden valokuvien pohjalle havainnollistuksia tähdistöistä.
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

Mare Nectaris

T+A:ssa ei lakkaa hämmästyttämästä laadun ja kiinnostavuuden tasaisuus ja juttujen korkea taso. - Vuodesta 2008 asti olen tilannut uudistunutta lehteä (pidettyäni harrastuksessa melko pitkän tauon). Hiljattain onnistuin hankkimaan lähes kaikki aiemmat T+A:n vuosikerrat, ja lehden kehittyminen on ollut huikeaa.

Kun lehti kolahtaa postilaatikkoon, sen kansi pääsee heti aluksi ahneen vilkuilun kohteeksi. Yleensä kannessa on kuva, jota tuijottaa fiilistellen; nyt Marsin pinnalla selfiessä paistatteleva Curiosity, jonka ympärillä avautuu huikea Mars-näkymä. Sitten katse vaeltaa vasemmalle ylös, ja herää uteliaisuus: minkäs planeetan kuu tuolla onkaan - kunnes tarkentuu, että sehän on väärävärikuva Kuusta! Viime vuoden viimeisessä numerossa oli hienosti Interstellar-kuva kannessa; lehden tuloon mennessä olin nähnyt sen jo kahdesti (!), ja tuntui hienolta palata niihin tunnelmiin heti lehti kädessään. - Juurikin torstaina olin sattumalta Hawkingista kertovan "Kaiken teorian" ennakkonäytöksessä (jonka työnantaja ystävällisesti tarjosi). Ja mitäpä löytyykään T+A:sta 1/2015 sivulta 48? - Veikkaanpa, että seuraavan miespääosan Oscar-voittajan kuva.

Lehden avaaminen palauttaa mieliin ensimmäiset fiilikset kuluneen 7 vuoden takaa; modernia taittoa, värikylläisyyttä, näkökulmia ja tapahtumia; ainoa tuntemani terveellinen karkkikauppa. - Vuonna 2008 ei vielä edes ollut ensimmäisen liepeen auki levitettävää megakuvaa, jonka myötä nykyinen lehti tulee automaattisesti aloitettua joka kerta juuri tuosta elämyksestä; M83:n Hubble-kuva sai mielen vaeltamaan jonnekin avaruusaseman maisemaikkunalle, jossa löytää itsensä unohtuneena vain tuijottamaan vierasta maailmaa.

Mars-juttu, pallomaiset tähtijoukot, veden alkuperä, EmDrive, valosaaste... huhut Kuun kuolemasta osoittautuvat ennenaikaisiksi. Kova setti jälleen. - Erityinen helmi on mielestäni sivun juttu Jupiterin havainnoinnista sivulla 73. Sen tekee viehättäväksi vintage-kuva, jonka Veikko Mäkelä on piirtänyt käsin Jupiterista. Markus Hotakainen tekee myös yhden kaikkien aikojen upeimmasta tarinan avauksista valosaastejutussa.

On helppoa tuntea ylpeyttä Ursan jäsenyydestä ja kertoa mm. Tähdet ja Avaruudesta kenelle tahansa; nuorelle tai vanhemmalle. Jos tehtäisiin koe, jossa lehti jätettäisiin satunnaiseen paikkaan esim. kauppakeskuksessa, luulen että aika moni poimisi sen käteensä. - Edelleen olen sitä mieltä, että jostakin rahastosta kannattaisi hakea apuraha ja lähettää näytenumeroita jokaiseen kouluun Suomessa (kouluille yleensä ja vielä esim. 7-luokkan ja lukion aloittaville erikseen).

Muuten olen sitä mieltä, että lehti on jälleen aivan tajuttoman siisti paketti. 
Timo Keski-Petäjä


SW Evostar 120 ED APO*TAL 250K*C8-N*SW 150 Pro*TAL 1 (Mizar)*Celestron Ultima 80*EQ6 Pro Eqmod + TS dual mount*CG-5 GOTO*TV: Nagler Type 4 17 mm, Panoptic 24 mm*Baader Hyperion Clickstop-Zoom 8-24*17 mm UWA-70*TV BIG 2x Barlow*Celestron 2x Barlow Ultima SV Series*TAL 3x Barlow*TS 5 x APO Barlow*TS CCD lunar camera

PETK

Lainaus käyttäjältä: Mare Nectaris - 24.01.2015, 19:33:27
....ja lähettää näytenumeroita jokaiseen kouluun Suomessa (kouluille yleensä ja vielä esim. 7-luokkan ja lukion aloittaville erikseen).
Tällä saralla kunnostautuneena täytyy mainita että vein paikalliselle keskuskoululle koko T&A ja Ursa Minor vuosikerran luettavaksi.
Pekka

Ps. uusimmasta numerosta erityisesti pidän lehden alkuosasta s. 1-13. Tietysti kaikki muukin on mannaa...
Pekka Kokko

hm

Pääkirjoituksessa peräänkuulutettiin taivaankappaleille populaarinimiä, mutta kyllä myös noita designaatiohirvityksiä tarvitaan ja on syytä käyttää. Sivulla 27 oli mielenkiintoinen kuva galaksiparista, joka nimetty Tuntosarvigalaksiksi. Tuolla nimellä ei tähtikartasta kohdetta löydä. Kuvan herättämän kiinnostavan mielikuvan syvyyttä olisi suuresti lisännyt tieto, että kyseessä galaksit NGC 4038 ja 4039. On harrastajalle mielenkiintoinen kohde, joka hyvällä säällä nähtävissä keväällä eteläisellä taivaalla. Helppo löytää jatkamalla Korpin ylemmän tähtiparin linjassa oikealle kutakuinkin tähtien välimatkan verran. Haastava kohde, koska eteläisessäkin Suomessa jää alle kymmenen asteen korkeudelle.

Päätoimittaja kyllä tietää mielipiteeni sivun tai lähes koko aukeaman tekstiltä ryöstämistä kuvista, jotka eivät juurikaan liity artikkelin sisältöön. Kuten sivu 28.

Silmien varttuessa vierastaa lisääntyvässä määrin kuvan päälle taitettua tekstiä. Sivu 45 on siinä siedettävyyden rajoilla. Menikö Sissi maailmalle Siljalla vai Vikingillä? Vai olisiko taustaksi sopinut paremmin jonkin suuren kansainvälisen lentokentän atmosfääri?

Otsakkeissa käytetään nykyään yhtenäistä kirjasinta, joka luo tyylikkään vaikutelman. Fontin nimi?

Pääkirjoituksen kuvassa päätoimittaja velmuilee pitkän sillan kaiteeseen nojaten. Onko hän tulossa vai menossa? Toivottavasti ei ole kuitenkaan ansiokkaasta työstä uupunut.

Hannu Määttänen


Riqis

#11
Lainaus käyttäjältä: hm - 25.01.2015, 15:17:13
Pääkirjoituksessa peräänkuulutettiin taivaankappaleille populaarinimiä, mutta kyllä myös noita designaatiohirvityksiä tarvitaan ja on syytä käyttää.

Hauskaa kun otat tähän kantaa. Tämä on asia, josta mielellään olisin kirjoittanut pidempäänkin, mutta tuli nyt aloitettua tuolla kohdalla.   

Tähtitieteessä on jo käytännön välttämättömyys jotenkin automatisoituihin numero/kirjainkoodeihin kohteiden valtavan määrän ja löytymisaikataulun (paljon kohteita löytyy eri tahojen toimesta ympäri maailmaa) takia. Mikään nimeämisorganisaatio ei pysy sellaisen perässä. Näin ollen niitä designaatiohirvityksiä ikävä kyllä tarvitaan myös, aivan kuten toteat. Olen siis tästä samaa mieltä. 

Ongelma johon tuossa puutun on se, että ne designaatiot ovat ongelmallisia mm. tähtitieteen popularisoinnin mutta joissain tapauksissa myös tutkijayhteisön itsensä kannalta. Näistä ongelmista ja vaihtoehdoista voisi keskustella loputtomiin.

Yksi esimerkki on eksoplaneettatutkijayhteisö, joka on havahtunut siihen seikkaan, että tutkijoiden välinen keskustelu kokouksissa on vaikeaa. "Do you mean BLG-245...ouh sorry, I mean BLD-2245... no just wait I minute I check..." - " No I don t understand, is this the exo that sits in Andromeda? Or the one your team found last year from that red dwarf" - "We found three of them, I mean BLG-224567." - "Wait, I write that down."

Olennaisinta on se, että kirjain-numero-koodeja on käytetty *ainoina* tunnisteina myös sellaisissa tapauksissa, joissa harrastajien ja suuren yleisön kannalta merkittäviä kohteita on verraten vähän ja niille olisi helposti järjestettävissä myös perinteinen kirjallisesti esteettinen nimi, joka ihmisten on helppo kokea omakseen ja muistaa. Kun jotain on lähettyvillä verraten vähän ja niitä kohtaan on tunteita, tällaisille asioille annetaan numerokirjainkoodin lisäksi oikea erisnimi. Ihan samoin kuin omille lapsille, tai ikkunasta näkyville vuorille, metsille tai lintulajeille.

Viralliset erisnimet designaatioiden rinnalla sopivat erityisen hyvin kirkkaisiin komeettoihin, tärkeimpiin ja lähimpiin eksoplaneettoihin, asteroideihin ja kirkkaimpiin ja tärkeimpiin deep sky -kohteisiin.

P.S. Palaan myöhemmin muihin kommentteihisi kun ehdin.   
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

Riqis

#12
Palaan nyt tähän, kuten lupasin.

Lainaus käyttäjältä: hm - 25.01.2015, 15:17:13
Päätoimittaja kyllä tietää mielipiteeni sivun tai lähes koko aukeaman tekstiltä ryöstämistä kuvista, jotka eivät juurikaan liity artikkelin sisältöön. Kuten sivu 28.

Teksti- ja informaatio-orientoituneen näkökanta. Toisessa ääripäässä ovat sitten ne taittokulttuurivisualistit, jotka toivovat vähemmän tekstiä ja lisää taiteellisia kuvavalintoja (jopa kuvia ilman ilmeistä luonnontieteellistä dataa). Esim. muuan tähtitiedekirjailija on toivonut "enemmän ilmaa Tähdet ja avaruuden taittoon". Nykyinen linja on edellä mainitun kahden pyrkimyksen välissä. 

LainaaSilmien varttuessa vierastaa lisääntyvässä määrin kuvan päälle taitettua tekstiä. Sivu 45 on siinä siedettävyyden rajoilla.

Samaa mieltä. Ja koska se on rajoilla, eikä rajan yli, se on nähtävissä.

LainaaMenikö Sissi maailmalle Siljalla vai Vikingillä? Vai olisiko taustaksi sopinut paremmin jonkin suuren kansainvälisen lentokentän atmosfääri?

Taustaksi olisi sopinut esim. Charles de Gaullen tai Heathrown ilmapiiri. Taustaksi olisi sopinut myös Nasan tai ESAn tutkimuskeskus. Kuvaaja Miska Koivumäki ja Sissi Enestam valitsivat kuvauspaikan Helsingin keskustasta osapuolten aikataulujen, käytettävissä olevan rahoituksen ja estetiikan ehdoilla.

LainaaOtsakkeissa käytetään nykyään yhtenäistä kirjasinta, joka luo tyylikkään vaikutelman. Fontin nimi?

Kiva kuulla. Core Sans.

LainaaPääkirjoituksen kuvassa päätoimittaja velmuilee pitkän sillan kaiteeseen nojaten. Onko hän tulossa vai menossa? Toivottavasti ei ole kuitenkaan ansiokkaasta työstä uupunut.

Kuva on siltä osin edistystä, että ne jotka ovat sellaista tähän sinnikkäästi toivoneet, ovat saaneet haluamansa. Tekstin määrän optimoijille tämä on mahdollisesti takaisku, mutta en usko että hirvittävä sellainen. 

Kuvavalinnasta on saapunut yksi kriittinen (yllä), yksi neutraali ja kaksi myötämielistä mielipidettä. Viimeksi mainituissa valokuvaa luonnehdittiin termeillä "sympaattinen :D, taivaan kiitos ei pönötystä", "hauska", "sopii kirjoitustyyliisi". Kehitysideoihin tai murskakritiikkiin (?) lukeutunee lisäheitto "muista vaihtaa joskus".       
Marko Pekkola / www.avaruus.fi

Jorma Koski

Lainaus käyttäjältä: Riqis - 30.01.2015, 15:08:57
Kuva on siltä osin edistystä, että ne jotka ovat sellaista tähän sinnikkäästi toivoneet, ovat saaneet haluamansa. Tekstin määrän optimoijille tämä on mahdollisesti takaisku, mutta en usko että hirvittävä sellainen.   

Kiitos päätoimittajan kuvasta, postimerkin kokoisena se ei niele liikaa tekstialuetta.

Muuten olen sitä mieltä, että kohteista kiinnostuvia lukijoita kyllä palvelisi paremmin virallinen designaatio vaikka suluissa enemmän tai vähemmän virallisen kutsumanimen perässä. Painettu sana on kuitenkin vallan eri juttu kuin keskustelu. Osa nimistäkin on outoja kuten Nostopainosumu, joka ulkonäöltään muistuttaa nykykuvissa enempi kahvakuulaa ja saadakseen siitä lisätietoa on ensin etsittävä vielä oudompaa englanninkielistä vastinetta ja sitten sille designaatiota päästäkseen kiinni kaikkiin internetin pohjattomiin tietovarastoihin.
Jorma Koski "Respondeo veritatem profunda"
Twitter
Facebook

Riqis

Lainaus käyttäjältä: Jorma Koski - 30.01.2015, 19:30:32
Kiitos päätoimittajan kuvasta

Sinä olet yksi tätä toivoneista ja aikoinaan ensimmäinen heistä.

Lainaus käyttäjältä: Jorma Koski - 30.01.2015, 19:30:32
Osa nimistäkin on outoja kuten Nostopainosumu

Google-haun ylimmäinen tulos ja wikin otsikko:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nostopainosumu

Lainaavirallinen designaatio vaikka suluissa enemmän tai vähemmän virallisen kutsumanimen perässä.

Mielipiteet eivät tässä ole kaukana toisistaan. Paras ratkaisu olisi virallinen erisnimi (vrt. asteroidit), jonka perässä kirjoitetussa tekstissä esiintyisi yhden kerran designaatio suluissa.

Järkevien nimien osalta hyvä esimerkki on meteoriparvien nimet pelastanut Peter Jenniskens Nasa/SETIstä. Hän teki perusteellisen selvityksen siitä, miten meteoriparvia on perinteisesti nimetty, valitti täydellisestä sekasorrosta (eri tutkijat ja kirjailijat käyttivät osin omia nimiään eli samoista parvista eri nimiä) ja ehdotti IAU:lle työryhmää, joka yhtenäisti järjestelmän. Nyt meteoriparvien vallitsevat nimet on virallistettu ja niiden nimeämisessä noudatetaan silti vanhoja traditioita ja ihmiskielten estetiikkaa. 

Joku päivä joku toivon mukaan tekee saman deep sky -kohteille. Eli kansainvälinen ryhmä kirjallisuuskatsauksella kartoittaa suosituimmat erisnimet eniten havainnoiduille kohteille ja ne virallistetaan IAU:ssa. Nimien käyttö olisi sen jälkeen juuri kuten yllä esität, mutta erisnimi eniten käytössä ja designaatio tekstissä kerran.
Marko Pekkola / www.avaruus.fi