Meteoriitit ja metallinpaljastimet

[pnuu]

Hyvää tietoa tämäkin ja oppii aina jotain uutta. 

Mitenkähän ruosteisia rautamöhkäleitä olisi hyvä putsata jos epäilee meteoriitiksi? Kirveenterät ja muut olen putsannut sitruunahapolla tai elektrolyysissä.

Parasta on toimittaa koko möhkäle ammattilaisten tutkittavaksi ja olla putsaamatta liikaa.

[Jarmo Moilanen]

Hyvää tietoa tämäkin ja oppii aina jotain uutta. 

Mitenkähän ruosteisia rautamöhkäleitä olisi hyvä putsata jos epäilee meteoriitiksi? Kirveenterät ja muut olen putsannut sitruunahapolla tai elektrolyysissä.

Komppaan pnuuta.

Kevyttä harjausta ja veden alla huuhtelua enempää niitä ei pidä mennä putsaamaan ennen tutkimuksia. Ja nekin on syytä tehdä vain jos pinnalla on selvää irtomaata/likaa. Multaa ja savea on turha postitella mihinkään. Jos huuhtelee veden alla niin kannattaa antaa kuivaa hyvin ennen postitusta.

Noita Campo del Cielon ja Nantanin pahoin ruostuneita kappaleita putsataan myyntiä varten aika raskailla otteilla että pintaruoste saadaan kokonaan pois. Happojen ja muiden lisäksi niitä kai jopa myllytetään hiekan seassa. Tämä tehdään siksi että jos sitä ruostetta jää niin se tahtoo ajan myötä levitä vaikka kuinka hyvät säilytysolot ovat. Tuo ruostumisherkkyys on hiukan meteoriittikohtaista. Jotkin rautameteoriitit (kuten Nantan ja eräät Campot) ruostuvat kuin tautiset ja toiset eivät sitten millään. Yleensä meteoriitit jotka ovat olleet kauan maassa ovat rapautuneet niin paljon että ruoste on käytännössä tunkeutunut läpi koko kappaleen vaikka sitä ei heti näekään. Yllättävästi ruostumisessa saattaa olla eroja jopa samaan putoukseen kuuluvilla kappaleilla (juuri Campo del Cielon kappaleiden väliset erot on tästä tunnettuja). Erottavana seikkana on tällöin usein putoamispaikan olot, mitä kuivempi putoamispaikka niin sitä paremmin säilyy.

Ymmärrän kyllä että noin tehdään ruosteongelmaisille meteoriiteille, mutta ei se ainakaan meteoriitin arvoa nosta. Tosin metallinhohtoinen pikkumeteoriitti tuntuu menevän paremmin kaupaksi maalikoille ja se on ihan ok. Onhan ne edelleen meteoriittirautaa. 

[Mare Nectaris]

Voisiko tuo Antin lahjaksi saama kivi olla Sikhote-alin srapnelli eli meteoriitin räjähtäessä syntynyt roiskale. Niitähän on Suomessa myynyt ainakin Jalokivigalleria.

[Jarmo Moilanen]

Voisiko tuo Antin lahjaksi saama kivi olla Sikhote-alin srapnelli eli meteoriitin räjähtäessä syntynyt roiskale. Niitähän on Suomessa myynyt ainakin Jalokivigalleria.

Ei ole Sikhote-Alinin shrapnelli. Ei vaikuta sellaiselta. Tuossa ei ole shrapnelleille tyypillisiä vääntymisrakenteita ja teräviä särmiä. Sikhote-Alin putosi 1947 ja niissä on vain pintaruostetta, vaikka olisi ihan viime vuosina maastosta kerätty kappale. Lisäksi Sikhote Alin on tyypiltään karkea IIAB oktaedriitti, joten kuvassa näkyvät kamasiitti-lamellit ovat liian kapeita Sikhote-Alinin raudalle. Sen sijaan Campolla ja Nantanilla eli IAB raudoilla lamellit ovat korkeintaan 3 mm leveitä.

Sikhote-Alinia on myynnissä, mutta Campo del Cielo on se mitä liikkuu tällä hetkellä eniten markkinoilla. Kokeilin huvikseni että Ebaylla kun tekee haun niin Campolla tulee lähes 1445 osumaa. Sikhote Alin antaa 698 osumaa ja Nantan 271 osumaa. Canyon Diablo antaa 231 osumaa.

Sarjassa turhaa tietoa. Termi shrapnel (kranaatin tai meteoriitin sirpale) tulee brittiläisen Henry Shrapnelin nimestä, joka keksi sirpaloituvan ammuksen 1800-luvun alussa.

[marsil81]

Kauden 2013 paras meteoriittikanditaatti,löytyi miinaharavalla-heikko kaiku,aivan maanpinnalla hakkuuaukealla,painoi 32 kg,ominaispaino n 3,2,kivi muistutti ruosteista betonia,pinnalla sileä metallimainen kerros jossa  sulamisjäljen tapaista rakennetta,juovia yms,raapaisujälki sulakkeeseen harmaa,pinta muistutti osittain sulamiskuorta..hmmm...eiku näyte geologiselle tutkimuskeskukselle,vastaus kuvien alla....
vastaus:kiilleliusketta! ,mitä tästä opimme,että meteoriitit on todella työläitä löytää..mutta työ on vasta alussa

[OS]

Nämä ovat varmaankin tuttuja juttuja alan ihmisille, mutta laitanpa kuitenkin linkit Meteoriittimiesten touhuista Muonionalustassa.

https://www.youtube.com/watch?v=YpGUceuOqiE

https://www.youtube.com/watch?v=JxAz2HF5HhM

[maukkaK]

Kiitti linkeistä!  Pari tuntia meni rattoisasti näitä katsellessa!

[aarteitamaasta]

Heips kukkuu.   

Mistähän meteoriitin tunnistaisi?
Pari löytöä olemme tehneet metallinpaljastimella joita epäilen sellaisiksi mutta ovatko kuitenkin jotain ihan muuta?
Ainakin piippaa laitteet kunnolla kyseisten kohdalla.
Videot meteoriitti löydöistä:

https://www.youtube.com/watch?v=fG3yakKWlsY
https://www.youtube.com/watch?v=_hzzUAe1tr8

[Esko Lyytinen]

Enpä mene sanomaan videoiden perusteella näistä yhtään mitään. Maastosta kyllä löytyy melkoisen runsaasti metallinpaljastimia mm Garrettia (jollainen minullakin) hämääviä paitsi rautoja niin rautakuonaa ja kiviäkin. Magnetiittimineraali voimakkaana antaa piippauksen kuitenkin vähän eri tavalla kuin rauta ja tavallinen kondriitti. Magneettikiisulla taas ilmaisu miten tahansa tehtynä on (tai ainakin voi olla) niin samalainen kuin kondriitilla että en edes kotiolosuhteissa niitä Garretillani erota (en sen puoleen muillakaan testaamillani sähkömagnettisillä välineillä).

Minun, erityisesti kun vähemmän ekspertti olen visuaalisesti tunnistamaan, oli suorastaan pakko (vapaaehtoisesti kylläkin sen tein ihan kiinnostuksesta) opetella testaamaan onko näytteessä nikkeliä sunnilleen sellaisia määriä kuin nikkeliraudassa ja/tai tavallisessa kondriitissa on.
Sen "oman menetelmän" kehittämiseen on kyllä sisältynyt kait satoja testejä, suuri osa oikeista (epämeteoriitiksi osoittautuneista) näytteistä.
Periaatteessa voi testata Yliopiston apteekista saatavalla nikelitestillä sen mukaisilla ohjeilla, mutta siinä ruoste pahasti häiritsee. Jos voi tehdä vaikka puhtaasta metallipinnasta niin onnistunee.

Oma menetelmäni vaatii kemikaaleiksi paitsi tuota apteekkisetissä olevaa dimetyyliglyoksiimia niin ammoniakkia ja suolahappoa. Ja vaatii suodatinpaperia, joksi käynee kait vaikkapa imupaperi ja sanomalehtipaperikin, joskin aito suodatinpaperi lienee muita parempaa, ainakin kokeilluista. Ilman suolahappoakin pärjää vaikkapa etikkahapolla (tai selvän rautapalan tapauksessa vaikka elektrolyyttisellä syövytyksellä) mutta etikkahapolla hidastuu homma ja ehkei ihan yhtä herkkä. Apteekin seteissä oli aiemmin kahdessa pullossa toisessa ammoniakkia ja toisessa dimet....ä mutta nyttemmin on molemmat samassa pullossa ja se taas haittaa testiä minun menetelmälläni. Siitä saa kyllä sen dim.. merkkiaineen erilleen antamalla amoniakin haihtua pois, mutta sitä taas tarvittaisiin erillään.
Ja apteekkiseteissä ostetuttuna tulee varsin kalliiksi. Ei kylläkään testikerralle tule paljoa hintaa, mutta ainakin vaatii jonkin verran kokeilua ja vertailua. Ja "testiliuskoja" tulee helposti kerralla tehtyä aika montaa testikertaa varten, mutta kokemuksen mukaan jo kuukauden säilyttäminen huonontaa niitä. Se aine tahtoo ilmeisesti haihtua ja suljetussa muovi pussissa ainakin siirtyy ilman kautta liuskalla muualle missä ei tarvittaisi tai on jopa haitaksi.

Siinä muodossa kuin sen testin kehitin saa nikkelin todettua vaikkapa paljonkin alle millimetrin kokoisesta näytteestä joskin pienillä on vaikeampi arvioida määrää. Testini ei ole kvantitatiivinen, mutta kuitenkin vertaamalla oikeisiin meteoriittinäytteisiin antaa jonkinmoisen käsityksen määrästä. Ja (liki) mikrometeoriitin kokoinen näyte on sitten itse melkein entinen, jos sellaista testaa. Mutta suuremmista lähinnä tässäkin viestissä olisi kyse.

Niin, nikkelin "suotuisa" toteaminen ei kyllä vielä todista että kyseeä on meteoriitti, mutta sitä testaamalla voinee karsia (epämääräisestä korrosiotuneesta vanhasta krääsästä ja raudoistakin) epämeteoriitit pois ehkä 99 prosenttisesti, ainakin valta osan pois. Hyvin pieni määrä sinällään runsaslukuisista näytteistäni on (makrokokoisista) ollut sellaisia jikta olisi jäänyt jäljelle (eli on nikkeliä runsaasti) ja todennäköisenä syynä on ollut esimerkiksi rautanäytteessä yhdellä pinnalla aikoinaan ollut niklaus.
Mikrometeoriitin kokoisissa lienee (minun kokemukseni mukaan, riippunee näytepaikasta kuitenkin) enemmän kohtalaisesti nikkeliä sisältäviä eli ilmeisesti "hiekan" joukossa on paikasta riippuen ehkä kohtalaisestikin jotain nikkelimineraalikiteitä tms.

Olen testimenetelmästäni kirjoittanut jonkin verran tulipallotyöryhmälle ja joku muukin ryhmästä on sitä kokeillut menestyksellisesti ja varannut käyttöönsä kemikaaleja (siinä minuakin yhteishankinnalla avustaen). Jos olisi kiinnostusta niin voisin tännekin varsinaista ohjetta kirjoittaa, soveltaen kopioiden jo kirjottamaani.

Esko