GSO RC-putket (10" ja 12")

[mistral]

Kannattaisko mailata siitä Cel. Los. dovetailrailista ja kysyä onko todella olemassa kahta eri leveyttä? Saattaa jopa olla myyjälläkin vähän hämärän peitossa koko asia jos eivät nettisivuilla ilmoita leveyttä.

[Timo Kuhmonen]

Jos punainen (liian kapea) kisko on TS:ltä tilattu, lähettäisin minäkin vastaavassa tilanteessa TS:lle sähköpostia... Lienee sama tilanne astro vempeleiden kanssa (kiskot / satulat), kuin valokuvauksessakin käytettävissä kameroiden pikakiinnityslevyissä. Vertaisin tätä ongelmaa ns Arca Swiss "yhteensopivuus" tilanteeseen. Tietääkseni siellä ei ole virallisesti speksattuja pikakiinnityslevyn mittoja. Yleisesti on tilanne, että useimmat tuotteet sopinee toisten valmistajien kuulapäihän kiinni.

Itselläni on käytössä ADM Losmandy satula HEQ5 -jalustassa. Siihen olen kiinnittänyt C8 putken. Putkeen tulee myös saman valmistajan kiinnityskisko, jonka kummassakin päässä on ns radius blokki-palat. Kumpikin sekä kisko ja satula on ADM:ltä, omassa kokoonpanossa jää noin 2mm tyhjä kohta satulan leukojen väliin kiinnitysruuvien olessa kiristettyinä.

[Timpe]

Tuo TS:n kanssa viestittelykin kävi mielessä, mutta kun tuo Losmandy platta tuli pultattua jo kiinni putken pohjaan kiinni parilla lisäreiällä, niin turha sitä on enää tarjota vaihtoon. Vaihtoehtona oli siis joko uuden kiinnityssatulan osto tai sitten olemassa olevan ADM-satulan modaaminen. Tutkin tarkemmin ADM:n rakennetta ja onneksi sen kohdistustapit olivat tuossa vastakappaleessa, jolloin saatoin yksinkertaisesti kaventaa tuota runkoa noin viiden millin leveydeltä. Rungon puolella oli kaksi irroitettavissa olevaa kierretappia ja sitten kaksi reikää noille vastakappaleen kohdistustapeille ja näitä piti varoa (kierretapit irti ennen sahausta ja sitten takaisin entisille kierteilleen modauksessa kaventuneeseen runkoon). Lopputulos näkyy tässä "ennen-jälkeen" liitekuvassa eli yksinkertaisin ratkaisu oli tällä kertaa myös paras (ja nopein)

[Timpe]

Ensimmäistä kertaa pihalla uuden hiilikuituputken kanssa eli piti tehdä pikainen tähtikollimointi Hauhon reissua varten. Tässä tultiin päiväkollimoinnin jäljiltä olevasta kehnosta 6-7 FWHM lukemasta tuonne 3-4 FWHM lukemiin, kun peilejä pääsi viimeinkin kääntelemään DSI:n kollimointiperiaatteiden mukaan. Jätin kollimoinnin nyt tähän jamaan, jotta Hauholla riittääísi aihetta lisäsäätöihin jos vaikka sinne tulisi tähtikeliä ja RCT:n kollimoinnista olisi kiinnostuneita paikalla olijoita. Niin... tuohon tarvitsee sitten myös Losmandy-satulalla varustettua jalustaa, mutta laitan tuosta eri kyselyn Hauho-ketjuun. Alla parissa tunnissa syntynyt testikollimointikuva...



Ja alla vielä samalta illalta yleiskuva pihalta, kun FocusMax ajoi RCT:lle V-curvea (joka sekin meni näemmä päin prinkkalaa ;)



Lumitöitä oli kertynyt noin 40 cm:n edestä, kun puhdistin havaintoaluetta päästäkseni kaukoputkitolpalle ja varastoon, huh-huh... 

[mikadosan]

Asiallisen oloinen tuubi. Hyvän näköistä työtä tuo Klaus:n valmistama putki. Käyttääköhän Rohacell -vaahtoa vaiko mitä? Itsellä kuituhommat kohta alkamassa, ja tuota Rohacell -vaahtoa olen nyt Suomesta koettanut löytää, pieniä paloja, tms. Huonolla menestyksellä. Aramidikennoa hommasin jo, mutta järkeilin asiaa itse omin voimin samaan suuntaan, mitä tuolla Klaus:n nettisivuillakin aiheesta kerrotaan. Eli, kyllä taidan vaahtoon päätyä...

[mikadosan]

Hmmm... kuvia tuossa vielä tarkastelin ja tuli mieleeni kysymys. Onko tuo sisäpuolinen heijastussuoja/rivoitus edelleen käytössä tässä uudessa tuubissa myös? Eli, oliko se irroitettavissa alkuperäisestä tuubista?

[Timpe]

En osaa sanoa mitään muuta tuosta hiilikuidun rakenteesta, kuin mitä on kerrottu tuolla Klausin www-sivuilla.

Osa GSO:n baffle-renkaista on nytkin putkessa paikallaan, koska uuden/vanhan putken sisähalkaisijat vastasivat toisiaan millin tarkkuudella. Mietin itse asiassa tuollaisen muovisen baffle-renkaan sisähalkaisijaa, joka on tasan 250mm. Jos peilin koko on samaiset 10", niin olisi ehkä parempi että nuo baffle-renkaat poistaisi putkesta kokonaan, koska muutoin ne saattavat rajoittaa peilin todellista valonkeräyskykyä. (Ainakin Newton-putkissa kehotetaan jättämään tyhjää tilaa peilin ympärille, koska muutoin vinjetointia tapahtuu putken etuosassa liian kapean putken takia. Mutta olisikohan tällainen lyhytputkinen RCT-putki kumminkin eri tavalla käyttäytyvä kapine kuin pitkät Newtonit? ) Itse pelkäsin lähinnä mahdollista hajavaloa tai heijastuksia taivaalta, kun tässä tuo pääpeilin keskellä sijaitseva putkikin on mitoitettu hyvin tarkasti pituudeltaan eli en uskaltanut muuttaa suunnittelua noilta osin.

[mikadosan]

Onko putken sisäpinta yhtä kiiltävä kuin ulkopinta? Siis kuituosan osalta? Jos on, silloinhan jonkinlainen heijastussuoja lienee paikallaan ehdottomasti. Sehän pitäisi varmaankin saada täysmattamustaksi. Tuollainen rivoitus lienee estämässä vain heijastusten kulkua putkessa. Sellaisenhan voisi tehdä omiin mittoihinsa sopivana esim. mustasta huovasta (huopaa pystyy "laminoimaan" muottiin aika helposti). Toinen vaihtoehto voisi olla nämä autourheilussa aikanaan suositut ruiskutettavat huopapinnoitteet, jotka ovat kokolailla mattapintaisia. Niitä saanee edelleen esim. Motonetistä, tms. paikoista.

Kyllähän pääpeilille varmaankin pitäisi saada kaikki mahdolliset fotonit kerättyä... :D

RC-putkissa nuo bafflet (primääri/sekundääripeilien osalta) kuitenkin ovat avainasemassa, joten niiden oikealla mitoittamisella (lienevät toki kohdallaan GSO:ssa) taitaa olla kokonaisuuden kannalta suurin merkitys. Toisaalta, kun olet jo astunut tuunaamisen tielle, niin eikö olisi houkuttelevaa tutkia, millä keinoin ko. peilityksestä on otettavissa kaikki ilo irti? 

[Timpe]

Mattamustaa siellä putken sisässä on eli baffle-renkaita ei tarvittaisi sen takia. Ja toistaiseksi olkoon nyt ennallaan, jollei jotain syytä ilmaannu tuon baffle-asian tarkempaan tutkimiseen.

[Timpe]

Vietin toissaillan taivasalla ja hieroin RCT:n kollimointia "mikrotasolla" eli alle 5" tarkkuuksissa. Lopputulos illasta kuvaliitteenä. Sangen veikeä putki tällainen RCT, koska jokainen ruuvin liike tässäkin tarkkuusluokassa näkyi suoraan tähtien muodoissa. Illasta jäi kumminkin sellainen loppufiilis, että homma jäi kesken kun seeing oli sekin vain keskinkertaista tasoa. Tein tuon päälle päiväsaikaan holograafi-laserilla tarkentimen kallistussäädön, koska se näytti vaikuttavan suuresti tähtien muotoihin kuva-alan nurkissa ja yksi nurkka jäi peilien säädöistä huolimatta aina heikommaksi kuin muut. Jatkan seuraavilla selkeillä tuota loppukollimoinnin hieromista ennen kuin julistan työn loppuneeksi...

Viiimeinen kuva on 60s valotus, muut 10..15s kukin.

[Timpe]

Ei tullut valmista nytkään...
CCDI lupaili jo valmista, mutta ei kun takaisin "sorvin ääreen" koska tähtien muodoissa on taas toivomisen varaa.

CCDI:n mittaukset:


Ja todellisuus tähtien muodoissa eli soikeita tähtiä ympäri kenttää: (katsokaa 100% koossa)


Edellinen ristiriitaisuus saadaan aikaan kun apupeili ja pääpeili ovat keskenään täysin linjassa, mutta noista toinen ei ole enää täysin putken mekanisella akselilla vaan tekee saapuvalle valolle eräänlaisen hyvin matalan Z-kuvion (valonkulkua putken sivusta tarkastellen). Tai näin ainakin luulen tietäväni... Tuon jälkeen purin putken taas kerran osiksi ja yritin mittailla optisten osien sijaintia paremmin keskelle putkea. Käytännössä tipahdin samalla kauas oikeasta kollimoinnista, joten tuli aihetta kirjoittaa kuinka RCT-putken (ja varmaan SCT/MCT-putkien ja kenties ODK:kin!) kollimointia voi tarkistaa päiväsaikaan peilien välisiä heijastuksia katsomalla. Tämä kollimointimenettely menisi järjestyksessä ikään kuin holograafi-laserin, Takahashin kollimointiskoopin käytön ja muiden samantapaisten kollimointivärkkien käytön jälkeen eli se olisi pykälää tarkempaa jälkeä tekevä menettely huolellisesti toteutettuna. Tämän jälkeen tulisi enää se DSI:n kollimointimenetelmä tähtitaivaalla, mikä petti tuossa yllä jostain syystä.

Olen kertonut tästä aiemminkin mutta lisään nyt kuvia. Tämän periaatteena on "kuljettaa silmää" pitkin kaukoputken optista/mekaanista akselia ja saattaa nämä kaksi akselia yhteen ja samaan linjaan (ainakin teoriassa ). Asettaudu putken eteen katsomaan sen peilien heijastuksia ja kulje 1,5m...15m etäisyydellä putkesta edestakaisin, kun teet tätä. Käytä apuna pahvilevyä, johon on puhkaistu noin 3mm katselureikä ja asettaudu putken eteen siten että apupeilin varret menevät päällekkäin niiden heijastuksien kanssa. Jos teet pahvilevyysi ristikon leikkaamaan tuota reikää, niin voit keskittää tätä pahvilevyn ristikkoakin noiden varsien ja niiden varjojen kanssa. (Huomaa että pienikin virhe ristikon keskittämisessä katselureikään kertautuu myöhemmässä vaiheessa moninkertaisena, sillä tämä on uskomattoman tarkka menetelmä silmän katselupaikan suhteen.)

Tässä ensimmäinen kuva hiukan kauempaa putkesta nähtynä:


Vasemman ylänurkan peilinvarsi on näemmä hiukan vinossa suhteessa muihin varsiin. Anyway, nuo varret ja varsien varjot peilin heijastuksissa tulisi keskittää, niin olet putken mekaanisella akselilla katsomassa putken sisään. Sitten seuraava kuva, jossa katsotaan kauempaa putken sisään. Jos menet tarpeeksi kauas, näet tarkenninputken valorenkaan noissa heijastuksissa ja voit periaatteessa linjata tarkenninputken tuon perusteella. Tässä kuvassa ollaan jossain 4-5 m päässä putkesta eli tarkastellaan lähinnä tuota katsojan sijaintia putken edessä...



Tietyllä etäisyydellä putkesta näkymä pimenee, kun heijastuksissa näkyy vain katselijan omaa silmää/sen pupillia (tässä kuvassa kameran linssiä). Heijastuksien pimeneminen on HYVÄ JUTTU, sillä sekin kertoo oikeasta kollimoinnista tai ainakin sen lähellä olemisesta. Jos heijastuksista tuossa apupeilin takana näkyy erilaisia kaaria, valkeaa taustataivasta jne. niin sitten putkesi on kaukana oikeasta kollimoinnista (tai ainakaan optisten osien kollimointi ei ole samassa linjassa putken mekaniikan kanssa)



Kun tulet lähemmäksi putkea, niin sen heijastuksista löytyy jollakin etäisyydellä selkeä ympyrä, jonka tulisi näkyä symmetrisesti apupeilin takana sekä näkyä symmetrisesti tuon apupeilin varjon keskellä siellä heijastuksissa. Se mitä tuossa kuvassa ei näy, ovat apupeilin ristikon varjot ja varjojen heijastukset, joiden tulisi tulla keskenään linjaan sinne heijastuksiin, mitä tuolla sitten näkyykin. (Vähän tähän tapaan, mutta ilman noita tuplavarjon pätkiä. Näitä on hyvä tarkastella kameran avulla, joten pystytän myöhemmin putken jalustalle ja kameran omalle jalustalleen osoittamaan juuri oikeaan kohtaan optisella akselilla. Silmän tarkkuus alkaa näet loppumaan tässä kohtaa ja katselupaikan tarkkuusvaatimus nousee millimetriluokkaan, mikä vaatii pysyvämpää optista testipenkkiä (silmää käyttämällä saa hyvän yleiskuvan asioista).



Kun olet tyytyväinen putkesi kollimointiin tämän mukaan, niin samaa asiaa voi tarkastella myös tarkenninputken kautta eli sieltä löytyy samanlaiset heijastukset. Katsojan pitää vain olla oikeassa kohdassa optista akselia, jotta niiden tulkinta sujuisi riittävällä tavalla. Itse en ole tykännyt tästä katselukulmasta niin paljon, koska minusta sen tarkkuus ei ole kummoinen verrattuna putken edestä heijastuksiin perehtymiseen. Tässä kumminkin kuva...



Tuo kaikki pitäisi nyt pistää pakettiin yhdellä kertaa ja katsoa sen jälkeen DSI-menetelmällä kuinka lähellä oikeaa kollimointia ollaan. Tarkentimen linjausta olen miettinyt, mutta siihen on vaikea päästä käsiksi. Jos sitä tarkastellaan Glatterin TuBlug lisäkkeen ja laserin kanssa, luotetaan siihen että apupeiliin merkitty keskimerkki (rengas) on samassa pisteessä kuin apupeilin hyperboloidin kaarevuuskeskipiste. Siis tämä mittaus:



Ja jos luotetaan laserin osumiseen takaisin lähtöpisteeseensä, pitäisi laser kumminkin kohdistaa johonkin kohtaan apupeilissä ja ollaan taas sen keskimerkin varassa. Parempi olisi mitata putken keskipiste ilman apupeiliä, kohdistaa tarkennin tähän pisteeseen ja säätää apupeili sitten samaan kohtaan sellaiseen asentoon, jossa laserin säde osuu nyt keskusmerkkiin. Mutta onko se kumminkaan samassa kohtaa tuon optisen kaarevuuskeskipisteen kanssa?



Enpä luottaisi siihenkään eli tämä taitaa jäädä tähtitaivaan alla tutkittavaksi, mutta tämä pitäisi kai tehdä ennen kuin putken säätöön ryhdytään DSI-menetelmällä eli silloin kun putken visuaalikollimointi kertoo sen olevan täydessä kollimoinnissa. Toisaalta visuaalikollimointi tehdessä kaukaa putkeen katsoessa löytyy piste, jossa putkesta näkyy tarkentimen tarkenninputken reunat. Näitä voisi linjata kohdalleen tarkenninta kallistamalla ja sivuttain siirtämällä. Hmmm.... tässä taitaa käydä sillä tavalla, että tällaisen RCT-putken saa kollimoitua kumminkin parhaiten ilman mitään kollimointiapuvälineitä, joiden mekaaninen sovitus putkeen/tarkentimeen saattaa falskata.

Kuten yltä voi lukea, niin tätä RCT-kollimointiasiaa on tullut pyöriteltyä moneen kertaa ympäri ja ympäri pääsemättä täysin hallitusti koskaan maaliin saakka. Edellinen johtuu siitä seikasta, että RCT-putkien kaksi hyperboloidia on liki pitäen mahdoton saada riittävällä tarkuudella kekenään linjaan. Tai oikeammin tämän optisen asemoinnin toleranssit ovat mitättömät ja kaikki näkyy loppukuvassa viimeiseen olemattomaan ruuvin säätöön saakka (tämä saattaa kismittää niitä harrastajia, jotka ovat investoineet kalliisiin RCT-putkiin ilman tietämystä niiden kollimoinnin haasteellisuudesta). Itselleni tämä kaikki on.... eh... jollei turhauttavaa, niin sitten sangen mielenkiintoista, kun siihen joutuu/pääsee tarkemmin perehtymään 

[mistral]

Kohta GSO:lta joku pyytää sinua tuotekehittelijäksi 10 000e alkupalkalla 

[Lithos]

Näillä suomen kurjilla keleillä on varsin hyvä asia että putkessa riittää tekemistä pilvisinä päivinä :p

[Timpe]

Puuhastelin sadepäivän sisällä ja toin putken kollimointipenkkiin takkahuoneeseen. Putken eteen sitten kamera jalustalla ja 100mm pikkutelellä varustettuna osoittamaan tarkasti putken sisään + telen ympärille sopiva pahvinpalanen antamaan peiliheijastuksiin vaaleaa taustaa. Otetaan kuvaa peilien asennosta, säädetään pääpeilin asentoa ja tarkistetaan tehdyn säädön vaikutus seuraavasta kuvasta. Otin tässä yhteydessä apupeilinpitimen kokonaan irti putkesta, linjasin tarkentimen laserilla osoittamaan keskelle putkea ja asemoin apupeilin sitten tuon mukaan paikalleen parhaani mukaan. Tarkentimeen piti tehdä puolen millin siirto sivuttaissuuntaan tässä yhteydessä. Saa nähdä mitä kuvista tulee tähtitaivaan alla, mutta nyt tuon pitäisi olla kasassa mekaanisesti paremmin kuin ennen.

Muutamia säädön aikaisia kuvia kollimoinnista, ensin kuva selityksineen mitä putkesta näkyy:



Tuossa näkyvää rengasmaista heijastusta keskitetään pääpeilin kallistusta säätämällä ts. pääpeilin kallituksen tulee tarkasti oikea, jotta se palauttaa apupeilin reunan kuvan tuolla tavoin apupeilin ympärille sen takana. Apupeiliin on tässä yhteydessä turha koskea eli vain pääpeilin säädöt vaikuttavat tähän heijastukseen. Hyperboloidi-peili on harvinaisen hankala säädettävä tässä suhteessa. Ja sitten alla sama näkymä hiukan kauempana putkesta ts. kannattaa etsiä hyvä etäisyys, missä peiliheijastukset näkyvät parhaiten. Peiliheijastuksessa näkyy apupeilin reunaa pääpeilin suunnasta katsottuna ja tämän tulisi keskittyä apupeilin taakse kun näkymää katsotaan putken mekaaniselta akselilta (kun asetut sellaiseen katselukohtaan, jossa apupeilin varret ja niiden varjokuvat pääpeilissä ovat päällekkäin).



Kun tullaan kauemmaksi putkesta nämä apupeilin heijastukset katoavat ja tilalle tulee ensin tarkentimen seiniä...



...ja sitten tarkentimen katseluaukko, kun peräydytään tarpeeksi kauas putkesta.



Tuon päälle linjataan sitten apupeilin asentoa tavalla tai toisella. Takashin kollimointiskooppi katsoo linjaa apupeilin keskusmerkin mukaan, laserit kertovat heijastuksista takaisin apupeilin kautta. Tähtitesti DSI:n mukaan seuraa valonkulkua kummassakin peilissä, samoin Glatterin rengasmainen holograafi-laser. Tarkistin noilla apuvälineillä parhaani mukaan apupeilin kulman ja näkymät sieltäkin olivat melko hyvin keskittyneitä. Tuon viimeisen kuvan mukaan voisi linjata myös apupeilin osoittamaan kohti tarkenninta, mutten tiedä onko siitä hyötyä tässä tapauksessa. Jos putken mekaaninen toteutus on kohdallaan tulisi tämän heijastusnäkymän olla keskeisesti myös tuonne tarkentimeen nähden. Tässä tapauksessa en tiedä kuinka nuo tulevat asemoitumaan keskenään kun säädän apupeilin kulmaa tähtitestissä ts. en tiedä minne päin tarkenninta tämän asennuksen optiikka on nyt linjattu, toivoakseni melko keskelle tarkenninta jotta tarkentimen sivuttaissäätövarat riittävät loppusäätöön.

[Timpe]

No niin, seuraavan selkeän sään tultua pääsin taas jatkamaan siitä mihin lopetin edellisviestini (päiväkollimointiharjoituksilla). Olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka lähelle oikeaa kollimointia tuolla tavoinkin päästiin. Tässä siis tähdet pelkillä päiväsajan visuaalisäädöillä kollimoituna:



Yritin saada tuota oikean reunan epäsymmetriaa pois eilisiltana pelkillä apupeilin säädöillä, mutta en onnistunut siinä ja silloin pilvet tulivat keskeyttämään kollimoinnin. Oma kollimointituntuma tuosta oli sellainen, ettei tuossa tainnut olla edes apupelin säädöistä kysymys, vaan ennemminkin tarkentimen linjauksesta optiselle akselille. No, tänään pääsin jatkamaan tätä uudelleen tähtitaivaan alla, mutta säädin tätä ennen päivällä tarkentimen sellaiseen asentoon, missä sen valojakautuma olisi mahdollisimman tasainen flat-kuvissa. Kyllästyin illalla 1,5 tunnin kuluttua pimeän tulosta apupeilin kollimointiruuvien pyörittelyyn, kun sain säädöt siihen malliin että pääsisin kuvaamaan. (Keli oli vielä varsin hyvä tässä vaiheessa ennen pilvien tuloa.)

Nyt putki kuvaa erästä pallomaista tähtijoukkoa näillä säädöillä: (oikeassa reunassa pisaramaisia tähtiä)



Ei ihan täydellistä vieläkään, mutta menköön kun kerran tuli kuvauskelpoisen selkeä kevät-yö