Eli tavoite: Kuvata planeetoita (Saturnus, Jupiter,…) siten, että saisi videokuvaustoiminnolla sellaisen materiaalin, josta pinoamissoftalla sen lopullisen kuvan. Putkena Sky Watcher Skymax pro 150.
Vaihtoehto 1: Canon EOS 400D runko T2-adapterilla kiinni. Planeetan saa kennolle tallennettua, mutta läntin koko pieni ja tarkkuus suttuinen. Läntin koon saa tuplattua kun laittaa 2x Barlow-linssin väliin, mutta silti planeetan koko suhteessa kuva-alan kokoon turkasen pieni. Tuotos kelpaa Facebook-kavereille ihailtavaksi, muttei yksityiskohdiltaan LÄHIMAILLAKAAN sitä tasoa, mitä jotkut toiset harrastajat palstalla illasta toiseen julkaisevat. Liekö seuraava vaihtoehto kuvata okulaarin ja kameran optiikan läpi, mutta milläs ihmeellä digijärkkärin rungon ripustat tukevasti okulaarin perään. Nimimerkillä kerran jo järkkärin rungon betonille pudottanut. Niin ja tuossa EOS 400D:ssä ei tietenkään ole videotoimintoa niin kuin uudemmissa (joista tosin sain lukea että video väärää formaattia pinoamissoftille?).
Vaihtoehto 2: Jatka digijärkkärillä maanpäällisten kohteiden kuvausta ja pistä T2-adapteri lasinalustaksi? Hanki digipokkari okulaarin kautta kuvaukseen. Sen jo opin, että tellingin saa Ursasta (digiscope). Seuraava kysymys on, että mikä pokkarin mallin pitäisi olla ja mitä ominaisuuksia siltä vaaditaan? Mainitut Canonin pokkarit joihin CHDK-softan saa asennettua, maksavat jo useamman satkun (viitsiikö planeettakuvauksen takia niin paljon investoida). Pitääkö olla ns. RAW-kuvausmahdollisuus? Kaiken lisäksi, kun lukee pokkareista tarpeeksi pitkälle, niin eiköhän ruveta suosittelemaan digijärkkäreitä. Eli takaisinko lähtöruutuun!?
Nimimerkillä ikuisesti lähtöruudussako?